yksi juukalainen metsästysseura on lähtenyt mukaan pienpetojen suojelutyöhön.

Entinen yleinen käytäntö että pienpetoja sai pyytää kun oli seuralainen mukana on historiaa, tämä lähes joka seurassa olevan käytännön lopettaminen tarkoittaa että yhteiset kettujahdit ovat historiaa, myös lukuisat minkin pyydöt lähtivät juukajoki varresta. samoin näädän ja supikoiran raudat/loukut.

Myös vieraskortista on poistettu pienpeto, eli metsäkanalinnut ja muut on luvallista mutta jos vastaan juoksee minkki niin se on rauhoitettu.

selitykseksi seura on tarjoillut että saavat pidettyä petokantansa itse kurissa, näinköhän. koska seurassa ei ole YHTÄÄN aktiivista pienpetopyytäjää ja luolakoiria ja ketunajokoiria on tasan nolla. ilman luolakoiraa esimerkiksi supikoiran vähentämispyynti on pelkkää puuhastelua.

Juuan pienpetoklubi on vuosittain pyytänyt alueilta useita kymmeniä pienpetoja enimmäkseen supikoiria, näätiä ja minkkejä. nyt kymmenet näätän ja minkin pyydöt ja muutamat supikoira loukut on siirretty naapuriseurojen alueille, jotka ottavat ne kiittäen vastaan.

tuommoiset pienpetopyyntiä tavalla tai toisella rajoittavat metsästysseurat ovat todellinen metsästyksen sairas irvikuva!

21 heinäkuuta lähtivät miehet puuvenhollaan soutelemaan pitkin pielistä 2 vapaa perässään. Pimenevässä illassa nousi se mitä lähdettiin hakemaan, kuha, nätti 4,6kg möllykkä.

kuvassa suamamiehet markus ovaskainen ja Arsiii Tanskanen.

Klubilaiset olivat taas pahanteossa torniojokivarressa. Arsi Tanskasen ja Antti Kotipohjan voimin.

auto startattiin keskiviikko aamuna 10.6-09 juuasta ja määränpäänä pellon karpinpää cambing soma.

siinä iltatuimaan päästiin antin kanssa joelle ja puoltoista tuntia kun olin soutanut niin tärähti poikkisoudusta kiinni kala joka repi siimat sotkuun, siimoja oikoissa kalavapakin vaihtoi väsyttäjää ja ylös koukattiin nätti 5,5kg marjas lohi... laskua jatkettiin vielä mutta mitään muita havaintoja haukia ja ahvenia lukuunottamatta ei ollut.

seuraavana päivänä uusi lasku, taas oli soudettu puoltoista tuntia kun vapa rupesi notkumaan, kelailtiin muut siimat pois ja ei oikein ottanut alussa selvää minkä kokoinen kala on kiinni, no ei käynyt pinnassa vaan juroi syvällä eikä sitä saanut vetämällä veneeseen päin, ajateltiin käytöksestä isoksi haueksi kun pinnassa käydessään näytti niin mustalta, no vartin väsyttelyn jälkeen kala näyttäytyi sen verran että se tunnistettiin hyväksi loheksi. vielä joku aika huimaa väsyttelyä ja kala lähti venettä päin ja meinasi uida veneen ali, oli aika koukkauksen ja se onnistuikin. kalan nosto veneeseen kävi kaksinmiehinkin työstä ja kalan todellinen koko tuli tällöin ilmi, 17,5 kiloinen marjas lohi. ennätykset on tehty rikottaviksi mutta tästä on enää vaikea omaa ennätystä parannella.

kolmas päivä ja kolmas lohi, valitettavasti talven joessa viettänyt lohi eli talvikko joka oli laihduttanut itsensä 4,3kg lukemiin.. muitapa varmoja lohitapahtumia ei ollutkaan eli seuraavaan kertaan.

Joskus se onnistaa vähällä työlläkin, joskus ei saa millään, tänään saatiinkin sitten jo enemmän kun hyvin. aamulla klo 6.00 starttasi A.tanskasen corolla jälki havaintoja tekemään. jälkiä löytyikin vanhan nunnanlahden tien varresta ja klo 7.30 oli kettu saatu ajeltua kiekkoon kunnanjohtajan tien ja puottopaikan tien väliin.

Passimiehet Pasi Surakka, Janne Halonen, Tomi Räsänen ja Tero Haukka saapuivat kokoontumispaikalle 9.15 ja jahtia aloiteltiin. Kävi kuitenkin ilmi että kettu oli vielä aamun sarasteassa juossut puottopaikan tien yli ja jäänyt sen ja tiiliniemen tien väliin makuulle, väliä noin 300m. passit jaettiin ja itse lähdin kettua Aapon kanssa ajamaan ja niinhän se kettu Terot yllätti sepalus auki mutta ripeällä laukauksella sai pakenevan ketun pysäytetyksi.

Päivä oli jo puolessa mutta kun aamun jahdista myöhästynyt Tanskasen kimmo saapui paikalle ajateltiin kahdestaan lähteä ketun jälkiä vielä perkkaamaan. aamulliset alueet käveltiin läpi josko olisi toinen kettu ollut samoilla nurkilla vaan eipä löytynyt. Sitten lähdettiin kettutarhojen taakse josta löysimme lumen peittämät ketun jäljet, mainittakoon että koko aamun oli lunta tellännyt tiuhaan tahtiin. No kuitenkin lähdettiin jälittämään josko olisi saatu kettu ylös ja sitten soiteltu passimiehiä, vaan kettupa olikin mennyt pulimökin hiekkaharjuun luolaan.

Ajattelimme käydä hakemassa koiran mutta kun luolasta kuului jotain kopahduksia niin ei kärsitty lähteä paikalta jos kettu olisi livennyt sillä aikaa matkoihinsa. niinpä se halosen janne toi koiran ja pyssyt, leevi luolaan ja ennen kuin kissaa kerkesi sano oli jo kettu pihalla ja juoksulla lähti sivurinteeseen ja samaan aikaan pamahti sekä A.Tanskasen että Halosen haulikot ja kettu jäi tonttiin. että tämmöstä kun joskus vaan rupeaa onnistamaan.