Helmikuun 8 päivä armon vuonna 2012 alkoi aurinkoisena myös pohjoiskarjalaisessa Juuan kunnassa, varuskunnan lakkauttaminen, nokian irtisanomiset, kuntien pakkoliitokset ja muut aamun ilouutiset kiristelivät myös paikallisten partoja vähintään yhtäpaljon kuin -30 asteessa väijynyt pakkanen. Onneksi on juuassa myös lauhempiakin paikkoja niinkuin tuo (veden)jakaja seutunakin pidetty petrovaara. Tuonne ikihongikkoon iski myös paikallinen jälkishamaani Jarno, näädän ja muiden elollisten jälkiä tarkastelemaan.

Jäljet myös löytyivät, ei vaan saanut pirullakaan selvää minkä ne olivat, pienemmät kuin sudella ja ilveksellä, eikä niilläkään ole tähän aikaan talvea pieniä poikasia, tuumi jarno. Soitto Teuvolle ja pian oli kaksi miestä päätään raapimassa, jälkien varressa. Mielen sopukoista kaivautui lopulta ajatus jo sukupuuttoon kuolleesta lajista, joita kaatilan Jormakin sodanjälkeen pyysi raudoilla riihen nurkilta, kaiken maailman märännöillä houkutellen. Porukkaa kasaantui ja kyllä ne takuulla ketun jäljet olivat, vakuuttelivat miehet toisilleen, ja naamat oli vakavana kuin kekkosen aikaiset postikortit, eikä yksikään enää nauranut partaansa niinkuin puolituntia sitten jäljistä kuullessaan. Ilosanomaa levitettiin myös Kirkonkylälle asti, oli nimittäin ajateltu ajattaa kettua koiralla. Kettua ajavia koiria ei tunnettu enää käytetyn miesmuistiin joten lähinpänä lajia oli Arsin omistama, Amerikasta tuotu koira nimeltä Ykä, jonka vanhemmat ajelivat siellä kojootteja pitkin savanneja, olihan kojootti ja kettu jotenkin samannäköisiä, kummallakin 4 jalkaa, pitkä häntä ja vitusti kirppuja.

Jahti aloitettiin ja Jarno lähti potkimaan Ykää jäljille, helvetin oudolle jäljet koirastakin haisivat ja parivaljakko potki toisiaan eteenpäin makuulle asti. makuulla kojoottiveret saivat koirasta yliotteen ja ajo lähti kiivaana käyntiin. Reilun puolentunnin juoksutuksen jälkeen kettu päätti poiketa paikalliselle kinttupolulle, jolla myös Teuvo oli väijymässä katajapuskassa haulikoineen. Niinhän siinä kävi niinkuin esi-isilläkin aikoinaan että nalli paloi heti noston jälkeen ja kettu joutui luovuttamaan kilpensä luvattomasta tien käytöstä, ylinopeudesta ja kun vielä verotkin oli maksamatta ei Teuvon baikkali ja piipusta singonneet laakerikuulat tunteneet armoa. Kettua tuli ihastelemaan koko 8 henkinen jahtiporukka ja käytettiinpä kettua tulomatkala vielä paikallisella turkistarhalla, vertailemassa oliko kyseessä varmasti kettu ja annettiin kroppi nahkurin käsiin jatkokäsittelyä odottamaan. todisteeksi siitä että juuassa on OLLUT kettu myös vuonna 2012 tässä kuva ketusta ja ampujasta.